tiistai 28. elokuuta 2012

Kenraali meni paskasti..

Mutta ei se ole niin vakavaa :D
Tänään tehtiin kisanomainen treeni Orimattilassa Niinan ja Maisan & Kiran kanssa. Ensin lenkkeiltiin tunnin verran pururadalla, menipä tunti nopsasti!

Mantan kanssa leikin alkuun, ja sitten mentiin "kehään". Fiksuna jätin loppupalkka-rasian taskuun, joka kostautui heti seuruussa. Se oli karmeeta, Manta kuumeni ja vinkui aika lailla seuruussa :// Vein sitten loppupalkan kehän laidalle, mutta se oli kait liikaa mielessä, kun ääntä tuli sitten luoksetulon jätössä :/ Tosin tätä on tapahtunut myös kisoissa. Luoksetulo saatiin sitten lopulta tehtyä, kun ensin olin palkkaillut hiljaa jäämisestä, Niina kuunteli, ettei vinkunaa tullut. Noh, sitten luoksetulo oli ok, seisominen vähän valui, mutta pysähtyi ekasta käskystä, maahan oli tosi hyvä ja kävin palkkaamassa.

Liikkeestä istu oli hyvä. Sitten ruutu, voe voe... Ruutu kyllä löytyi hyvin, mutta meni sisään vasemmalta. Kutsuin pois, ja taas meni vasemmalta. Kyllä se sitten, oisko kolmannella, meni suoraan edestä sisään, ja hyvään paikkaan stoppasin. Ruudusta en kutsunut Niinan huutaessa "kutsu" vaan kävin palkkaamassa, kun pysyi maassa, sitten kutsuin seuraamaan. Noudot olikin ainut iloinen asia treenissä :) Hyppynoutoon vaan lähti ennen mun käskyä... kröhöm, se rakastaa nyt noutamista :) En kehunut vaan otettiin uudestaan, se oli meille täydellinen! Sitten metalli, joka kanssa tosi hyvä. Saikin loppupalkan metallin jälkeen. Tunnaria ei voitu ottaa, kun oli koskenut kapuloihin, ja kaukoja teen nyt kotona ennen ruokaa. Ne on seuraava projekti kisojen jälkeen, kun noudotkin on saatu nyt pelittämään :)

Ei kovin luottavainen fiilis jäänyt näin kisojen alla, mutta pakko se on rennoin mielin kokeeseen lähteä..Onneksi oli treenikaveri mukana, ettei tullut tehtyä mitään typerää paniikissa :) Täytyy pohtia, onko tuo loppupalkka kisoissa ja kisanomaisissa "liian hyvä".

Ainiin Wendylle naksuttelin sivulletuloa. Sitten se teki luoksetulon lyhyeltä matkalta ja kaukot ja sai loppupalkan.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tokocup ja muuta mukavaa

Hollolassa oli 15.8. HOT:n järkkäämä tokocup, jonne suuntasin koirien kanssa. Wendy tuli "seuraneidiksi".. Marko Vuorenmaa tuomaroi voittajaluokan, ja tiukka tuomari olikin :) Tässä pisteet ja analyysi :):

Paikallamakaaminen 9: Vinkui aluksi, mutta lopetti pian... Nyt myöhemmin pohdin, että mantan vire oli aika korkea, olisko johtunut siitä.
Seuruu 7: Hahaa, tää oli hupaisa. Manta oli tohkeissaan, ja musta piti hyvin kontaktia, mutta yks täyskäännös tosi väljä ja juoksuosuudella pomppi mua vasten koko matkan, ja näin ollen törmäsi mun jalkaan vas. käännöksessä.
Istuminen 9,5: Tosi hyvä!
Luoksetulo 8,5:  Tämäkin ihan super! Ykköskäskyillä stopit, etenkin maahanmeno oli hieno :)
Ruutu 7: Mitähän tässä tapahtui, taisi olla niin, että Manta lähti hyvin kohti ruutua, mutta ihan ruudun edessä oli kaartamassa vas. kehänauhalle, jolloin stoppasin, odotin hetken ja käskin ruutuun uudestaan- ja meni hyvin keskelle! Loppuosa oli hyvä.
Hyppynoudon ja metallin skippasin, kun eivät olleet vielä valmiit.
Tunnistusnouto 0: Hyvä haistelu ja toi oman, mutta en ottanut sivulle koiraa niin siksi nolla.
Kauko-ohjaus 6: Meni ihan ok, tais jättää yhden vaihdon tekemättä.

Kokonaisvaikutus 9! Markon palaute oli, että olen tehnyt tosi hyvää työtä Mantan kanssa, ja tekeminen näytti hyvältä. Parempi, että koira on vireessä ja motivoitunut (tietty!) tekemään töitä, vaikka sitten esim näkyi vähän seuruun koheltamisessa.. ;) Minäkin tykkäsin Mantan tekemisestä, se oli niiiin iloinen ja innoissaan.

Muutenkin ollaan treenattu hyvin, ja reenit on ollu laadukkaita :) Joka päivä noutoa takaperin ketjutettu, ja aikalailla alkaa olemaan valmis. Jännittävää päästä pian tekemään kokonaisia noutoja. Tänään Manta lähti kapulalle kuin tykin suusta! Ja palauttikin tosi lujaa sivulle asti, huhheijaa :) Nyt hehkutetaan, koska on ollut vaan hyvän mielen treenejä. Vaikkei kaikki sujuisikaan niin tosi kivaa on vaan treenata. Toko ei tunnu enää hinkkaamiselta vaan huomaa erilailla koiran tekemisen-oppimisen.

Mitäs Wendy. Wendy on ollut metsälenkeillä kuuliainen. Tai onhan se aina hyvin aina tullut, mutta sillä on tapana ollut tehdä pieniä tarkistuskierroksia polulta metsän puolelle. Kovasti yritän vahvistaa siltä haluttuja toimintoja. Naksuttimeen ryhdyin sitä ehdollistamaan, ja ajattelin opettaa sille vatiin menemisen :DD Janne kyllä vähän ihmetteli, että voisko se temppu olla vähän järkevämpi, miten niin? Siis vatiin menohan on todellakin järkevä! Agilityä Wendy jatkaa nyt syksyn. Se on hiffannut kontakteille pysähtymisen, ja viimeksi meni jo maksirengasta. Jaksoi keskittyäkin jo paljon paremmin kuin heinäkuun treeneissä.

perjantai 10. elokuuta 2012

Wendy heppailee ja Mantalla treeni tuottanut tulosta :)

Mitäs meille kuuluu; hevosia ja tokoilua, hahah. Inhottavaa, kun jää kirjoittamatta treeneistä. Pitäisi heti laittaa treeneistä ylös, ainakin noista yhteisreeneistä. Meillä on ollut nettiongelmia niin senkään takia en ole koneella istunut. Hevostelua ollaan harrastettu kylläkin vain niin, että ollaan käyty ihailemassa laitumella olevia hevosia. Pienesti tekisi mieli kyllä päästä ratsastamaan, kun hevosentuoksu tuo mieleen ala-asteaikaiset tallimuistot. Hevoset on kyllä niin upeita eläimiä, ja on ollut tosi terapeuttista käydä vaan seisoskelemassa laidunten vieressä :) Ja vähän rapsuttelemassakin hepoja :)

Wendyllä on ollut pientä jännitystä hevosiin liittyen, meilläpäin kun tulee lenkillä vastaan ratsastajia ja hevosia ravikärryjen kanssa. Wendyä on jännittänyt vastaantulevat hevoset, mutta ei esim shettikset. Sitten Wendy haukahtaa kohdalla ja yrittää rynniä kohti tai tavallaan "hyökätä". Manta tietysti saattaa yhtyä haukkuun ja siinä saa vaan toivoa, että vastaantuleva hepo on tottunut koiriin... Aina kyllä on näin ollutkin, huh. Tietysti jos vain ollut mahdollista, olen yrittänyt mennä tieltä kauemmas ohituksen ajaksi, jotta pääsen kehumaan Wendyä toivotusta käytöksestä eli kauempaa pystyy hiljaa katsomaan ohi menevää hevosta, ihan rauhallisena. Sain tähän vinkin, että vastaehdollistaisi käytöksen eli aluksi katsottaisiin hevosta kauempaa, ja "syötetään" namia, pikkuhiljaa siirtyen lähemmäs. Lisäksi voisi opettaa tähän vaikka katsekontaktin eli kun näkee hevosen, ottaisi minuun katsekontaktin. Hevonen ryhtyisi merkitsemään katsekontaktia ja että saa herkkua. Noh, projektina meillä olisi nyt muutenkin Wendyn ehdollistaminen naksuttimeen, joka olisi tässä myös oiva väline. Nyt tosin, laitumella käytyämme, ei Wendy minusta osoita enää niin paljoa jännitystä vaan hmm, liiallista innostusta ;) Pari hevosta on tullut jo meille tutuiksi, tulevat aina meitä tervehtimään ja tietty koirat oikein odottavat niiden tervehtimistä, kun lähestymme aitauksia. Olen antanut toista niistä koirien haistella, kun itse katsoin sen olevan kiltti. Wendykin on uskaltanut jo parina päivänä haistella sen turpaa. Ja oi, miten liikuttavaa, Manta antoi eilen hepalle pusun turvalle :)

Mantan kanssa on ollut ihan valtava motivaatio tokoilla, ehkä siksikin, että olen ryhtynyt pohtimaan koko tokoa enempi oikeasti koiran oppimisen kannalta, kiitos myös Niinan ! :) Ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin huomata, miten omalle koiralle löytyykin paljon tehokkaampia tapoja oppia asioita. Lisäksi koiran motivaatiokin on kasvanut. Aiemmin olen aika paljon käyttänyt sanallista palautetta/huomauttamista, jos koira on tehnyt virheitä. Olen kuienkin huomannut, ettei Manta oikeasti opi, mitä siltä odotetaan. Sen sijaan, kun se on itse saanut yrittää, on se ollut tehokkaampaa. Esim ruudun opettelussa tulosta ryhtyi tuottamaan ruutuun naksuttelu (ilman markkeria!). Nykyisin sitä ei juurikaan tarvitse korjailla/uudelleen ohjata ruutuun vaan juoksee sinne suoraan, ainoastaan saattaa jäädä ruudun sisällä iian lähelle ruutunauhaa (oik takakulma tai etureuna), joista en ole palkannut. On saattanut itse korjata keskemmälle, mutta en siitäkään palkkaa vaan kerron siellä sen ruudun olevan. Jos ei ole tarjonnut uutta paikkaa, olen pyytänyt sen takaisin. Pääsääntöisesti on tehnyt kuitenkin hyviä ruutuja. On treenattu kehänauhankin kanssa, ja jo viimeksi Patomäellä sitä ei kehänauha sekoittanut :)

Lisäksi luoksetulo on mennyt ihan pienessä ajassa eteenpäin. Seisomiset ovat olleet hyviä, mutta maahan on mennyt vasta tokalla käskyllä tai ei ollenkaan. Olen tainnut itse palkata sitä siitä, että on mennyt toisesta käskystä... taas hyvä minä :/ Erikseenhän Manta on tehnyt hyviä maahanmenoja, mutta vaikeuksia on ollut suorissa luoksetuloissa, erityisesti tuon seisomisen jälkeen. No nyt olen jättänyt huomiotta jos ei ole mennyt ekasta käskystä maahan, ja kun on mennyt niin on saanut huippupalkan. Aluksi tehtin lyhyemmältä matkalta myös. Äkkiä tajusi, ettei saa palkkaa, jos ei mene maahan. Yksinkertaista.

Seuraamista koitan tehdä nyt Niinan neuvoin niin, että vahvistan kontaktia kävelemällä ympäriinsä sanomatta mitään, ja kun tarjoaa seuraamista ja kontaktia, saa palkkaa. Kätevää on naksutella kontaktista.

Kaukoissa huomasin, että tulee eteen herkimmin maahan-seiso, ja välillä seiso-maahan vaihdoissa. Kaukoja, etenkin noita vaihtoja nyt aina ruoka-aikoina :D

Noudon takaperin ketjutus on mulle nyt sellainen pyhä-asia; hitaasti ja varmasti, en halua tehdä tässä virheitä. Tavoitteena olisi saada Manta lopullisessa noudossa tulemaan sivulle suorassa asennossa heti oikeaan paikkaan. Ei haittaa vaikka ravaisi viimeiset askeleet ;D Katsotaan katsotaan...

Tällä viikolla ollaan treenitty kahdesti yhteistreenit, aikas aktiivisia ollaan ;) Keskiviikkona Patarilla Niinan ja Heidin kanssa ja tänään hallilla Niinan kanssa. Ke Manta teki ruutua kehänauhan kanssa, kontaktitreeniä ja lopuksi luoksetulon, josta sai iltaruuan. Teki heti ekalla kerralla tosi upeet molemmat stopit! Huikeeta! Tänään tein sen kanssa putkeen liikkeestä istumisen (sai nakin, kun teki hyvin, ja kuulema seuruu oli hyvä:)), luoksetulon (kävin palkkaamassa molemmat stopit, kun oli niin hyvät) ja ruudun (kun kävelin poispäin ruudusta, en kutsunut luokse vaan vein loppupalkan sille ruutuun). Manta teki superhyvin :)

Nonnii, tässä nyt mitä viime aikojen treeneistä ja ajatuksista muistan. On muuten aika kylmä jo, aikainen syksy etten sanoisi...

keskiviikko 1. elokuuta 2012

"Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain.."

Nelivuotiaat siskokset :)








Tänään 1.8. ovat Benchmark T-pennut ehtineet jo 4 vuoden ikään. Paljon onnea omille rakkaille Mantalle & Wendylle sekä muille sisaruksille; Eetulle, Mimmille, Ruffelle ja Nicolle!!! Ei sitä ainakaan noista omista koiruista uskoisi, että ovat jo neljävuotiaita ;) Manta - oikea veijari, pilke silmäkulmassa, viihdyttäjä, hauskuuttaja, aina valmiina leikkiin. Wendy - tosikko hassuttelija, kun hassuttelee, on kovin liikuttava, lapsirakas, maratoonari ;), oman arvonsa tunteva typy.

Syntymäpäivän iltaa lähdetän kohta viettämään pelikentälle, jossa takoituksena on tietty tokoilla :DD Mantalle ainakin parhain tapa juhlistaa synttäriä. Kyllä Wendykin tykkää touhuilla kentällä.

Tällä viikolla ollaan edetty noudon takaperin ketjutuksessa. Nyt Mantasta näkee, että jo ennen kuin on tarttunut edessään olevaan kapulaan, oikein odottaa jo sitä loppupalkkaa. Kiireellä sitten palauttaa kapulan mun sivulle :D Nyt täytyy vaan olla tarkka, ettei mene höseltämiseksi. Olen jättänyt huomioimatta, jos on tullut vinoon sivulle, kun on niin odottanut palkkaa. Otettu vaan uusiksi. Ei ole ollenkaan latistanut intoa :) Ruudun paikkaa on nyt tehty kotipihalla, ja olen naksutellut ja palkannut vain, kun on mennyt suoraan oikeaan paikkaan. Ihana, kun Mantasta on tullut jo paljon tarjoilevampi; kun päästin Mantan treenaamaan, tarjoili ihan ekana ruutua ;) Liikkeestä istumiseen olen yrittänyt nyt vaihtaa käskysanaa, ja opettaa tekniikka erilaiseksi kuin kaukojen istumisissa. Tässä olen ollut laiska, plaah.

Maanantaina oltiin Löytyllä molempien Niinojen ja Tuulin kanssa treenaamassa. Paikallaolot tehtiin; makuussa Manta oli jo toistamiseen mennyt lonkalleen. Yleensä vain heilauttaa peppua puolivälissä. Ekana on tullut mieleen, että selkä on taas jumissa. Ainakin, kun itse yritän hieroa Mantaa, tuntuu se olevan vähän "jäkissä". Eiku hierojalle, nyt ensihätään :) Niin, ja olen saanut Niinalta kommenttia, että Manta peitsaa paljon esim seuruussa, joka sekin kielisi jumeista. Tosin Manta on seuruussa peitsannut aina, lenkillä kyllä ravaa ja kävelee normisti. Sitten treenailtiin luoksetulon maahanmenoa vähän lyhyemmältä matkalta, meni oikein kivasti. Naksuttelin ja palkkasin namilla. Otettiin vielä häiriöseuruuta, jossa seuruutin Mantaa häiriköivän yleisön ohi. Tämä oli vaikeaa, pitää tehdä nyt säännöllisesti. Noh, oli aika kuuma ja Mantan vire alkoi lopahtaa, tekisi se kyllä, mutta aika laiskan oloisesti, joten lopetettiin siihen.

Mitäs Wendystä. Viime maanantain agility sai mut turhautumaan ja pohtimaan, miksi Wendy ei edisty... Meillä on pieni ryhmä, vain kolme koirakkoa, joten ehditään tehdä aina kolmessa erässä. Ekassa erässä Wendy on intopiukeena, ja eka radan yritys menee siihen, että kiertää esteet ja pinkoo onnellisena mun luokse, putken tai A-esteen kautta. Sitten tekee kivasti rataa, ja kuten viimeksi, saatiin 7 esteen rata kahdesti puhtaasti läpi. Sitten tauolle. Tokassa erässä Wendy jaksaa pari toistoa, esim viimeksi kaksi kertaa irtosi kepeiltä putkeen niin että itse leijeröin. Sitten ei enää onnistunut. Seurasi vain mua eikä enää irronnut minnekään paitsi kouluttajan suurella avustuksella. Kolmas erä onkin jo aivan jotain muuta kuin agilityä. Ei enää jaksa keskittyä. Lähdössä haistelee maata, josta joudun huomauttamaan. Suorittaa esteet vähän lönkötellen, ja yleensä katsotaan parhaaksi tehdä jokin helppo juttu, johon lopetetaan. Niina-kouluttajan kanssa pohdittiin, ettei Wendyn väsyminen voi johtua kunnosta, kyllähän se on väsymätön menijä esim metsässä. Jotenkin sillä vaan mielenkiinto lopahtaa. Itse pohdin, että Wendy on treenatessa tottunut saamaan paljon palkkaa, ja nyt kun tehdään pidempiä pätkiä, joista kaikista yrityksistä ei saa palkkaa, on se ehkä vaikuttanut. Wendy ei jaksa työskennellä palkan saavuttamiseksi. Tai sitten sen keskittymikyky vaan on huono. Tai sitten se väsyy nopeasti kaikesta pohtimisesta :) Toki paljon hyvääkin on, esim ei karkaile minnekään, vaikka viimeksikin oli kentän laidalla koiria. Ja esteitä suorittaessa se on rohkea. No eipä meillä mitään tavoitteita olekaan, kunhan pidetään hauskaa. Tosin olin jo hieman miettinyt, voisko sen kanssa lähteä joskus möllikisoihin...

Wendyn kanssa oli tarkoitus lähteä tänä kesänä taipumuskokeisiin, mutta ne jäävät nyt välistä. Haussa ja jäljestämisessä Wendy nyt ei paljoa treeniä kaipaa, mutta tuo uimispuoli... En vaan ole ehtinyt järjestelmällisesti treenaamaan vesinoutoa. Kuivan maan nouto sujuu hyvin jo dameilla, tuo lelut ja damit suoraan mulle käteen saakka. Pitämisote vaan on heikko. Ongelma on se, ettei Wendyä aina "huvita" lähteä uimaan. Wendy pitää vedestä, ja kastautuu aina, saattaa uidakin pikkukierroksen, mutta yleensä vaan kahlailee itsekseen. Viimeksi mökillä heittäytyi Wendy ihan hurjaksi, ja lähti kaukaa hakemaan damia, ja palautti aina sen mun jalkoihin. Haki monta kertaa. Mutta viime viikonloppuna Hollolassa ei sitten suostunut uimaan.. "Hakekoot Manta", se varmaan ajatteli. Katsotaan taippareita sitten ehkä ens kesänä, ei sinne tosiaan kannata lähteä tänä kesänä yrittämään, kun tuo vesinouto on epävarma.

Tässä tuli nyt vähän vuodatusta. Nyt me lähdetän viettämään noiden hurjien kanssa synttäreitä ;D